Pienituloisten ihmisten tilannetta on heikennetty viime vuoden aikana joka suunnasta. Jos ihminen on joutunut työttömäksi, lomautetuksi tai sairastunut, niin hän on saanut kantaa suurimman vastuun säästötoimenpiteistä ja kestävyysvajeista. Samalla elinkustannukset ovat kallistuneet.
Puhutaan myös energiaköyhyyden ja liikenneköyhyyden kasvusta. Liikenneköyhyydellä tarkoitetaan tilaa, jossa henkilöllä ei ole mahdollisuutta liikkua kohtuullisella vaivalla, kohtuullisilla kustannuksilla tai terveyttään vaarantamatta niihin paikkoihin, joissa päivittäiset tarpeet on mahdollista tyydyttää.
Huono-osaisuuden riskit ja osa-alueet linkittyvät toisiinsa.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen vetäytyessä pois maaseutukunnista, hyvinvointialue on osaltaan syventänyt liikenneköyhyyttä. Leikkaukset sosiaalipalveluihin, kuten ikäihmisten päivätoimintaan tai kuntouttavaa työtoimintaa, ovat syventäneet yksinäisyyttä. Vaikeuttaessaan ihmisten pääsyä palveluihin ja yhteyttä muihin ihmisiin, synnytetään sivuvirtana inhimillistä kärsimystä.
Viime syksynä Orpo-Purran hallitus päätti, että hyvinvointialueet voivat jälleen korottaa asiakasmaksuja. Maksukatto, 762 euroa, pysyi ennallaan ikään kuin laupiaana eleenä. Lääkkeet on vielä maksettava tämän päälle. Lääkkeiden maksukatto on 617,91e.
Pohjois-Savon hyvinvointialue voi jatkossa pidättäytyä asiakasmaksujen korottamisesta. Meidän pitää tunnistaa kohtuuton tilanne, johon julkisia palveluja eniten tarvitsevat ja käyttävät ihmiset ovat joutuneet eri suunnista tulevilla kiristyksillä.
Oma valtuustoryhmäni esitti perusterveydenhuollon maksujen pitämistä ennallaan. Itse olisin toivonut, että olisimme pidättäytyneet kaikista korotuksista. Mutta niinpä vain korotukset menivät läpi jälleen samoilla puheilla siitä ”miten voidaan kohtuullistaa maksuja” ja ”miten maksukatto suojaa sairastunutta”.
Päättäjien puheet maksujen kohtuullisuudesta tuntuvat olevan kaukana monien ihmisten arjesta. Kirjoitin viime syksynä seuraavan mielipidekirjoituksen.
Pohjois-Savossa pidättäydyttävä asiakasmaksujen korotuksista
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotuksista tulee pidättäytyä Pohjois-Savon hyvinvointialueella.
Saavutettavat peruspalvelut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoite. Korotus kuitenkin nostaa kynnystä hakeutua palveluihin, sillä se kohdistuu pienituloisimpiin sekä paljon palveluja tarvitseviin.
Pohjois-Savon hyvinvointialue on vetämässä palveluja pois maaseudulta. Asiakasmaksut yhdistettynä korkeampiin elinkustannuksiin sekä lisääntyviin matkakustannuksiin ovat kohtuuttomia maaseudulla asuville.
Pohjois-Savon hyvinvointialue on hyödyntänyt tähän mennessä mahdollisuudet korottaa asiakasmaksut enimmäistasolle. Korotuksia on puolustettu sillä, että jokaisella on mahdollisuus hakea huojennusta maksuihinsa.
Maksukatto ja huojennukset eivät toimi. Korotusten toteutuessa lähtökohtaisesti korkean maksukaton ylittää entistä useampi ja vähemmillä asiointikerroilla. Maksukaton seuranta on asiakkaan vastuulla, mikä heikommassa asemassa oleville voi olla vaikeaa.
Huojennusten hakemiseen ei opasteta riittävästi. Tilastojen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat menneet entistä useammin ulosottoon. Taloudellinen hyöty ei kata hoitamatta jääneiden tapausten hoitovelkaa eikä asiakasmaksujen lisääntyvää byrokratiaa.
Pidän moraalittomana hallituksen toimia julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen nostossa, kun se samanaikaisesti kompensoi yksityisen sektorin asiakasmaksuja valtion omaisuutta myymällä.
Pohjois-Savon hyvinvointialueella on mahdollisuus tehdä omia päätöksiä asiakasmaksujen suhteen.
Julkaistu Uutis-Jousessa ja Iisalmen Sanomissa (päivämääriä en löytänyt)
Anne Aholainen 
Jätä kommentti