Minua sieppaa tämä SOTE. Se sieppaa siksi, että se on niin kovin tarpeellinen, mutta joka kerta se uhrataan jollekin muulle agendalle. Siinä itsessäänkin olisi ihan tarpeeksi tehtävää. Ei tarvitsisi kuntarajoja vedellä. Ei tarvitsisi pörssiyhtiöiden menestyksestä huolehtia. Ei tarvitsisi ratkaista koko aluehallinnon saati sitten universumin ongelmia. Ihan vaan se SO ja vieläpä TE ja Immeinen siinä keskellä.
”Tilanne on luisunut hallitsemattomaksi johtuen viivästyneestä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta, joka kerta toisensa jälkeen uhrataan jollekin muulle intohimolle. Uudistusta on sorvattu jo 13 vuoden ajan!”
Tämä ketutus mielessäni ja hoivakriisiä seuratessani kirjoittelin tämän mielipidekirjoituksen. Sillä nehän kietoutuvat yhteen:
Viime päivinä ilmi tulleet ongelmat hoivapalveluissa tuovat esiin epäkohdat, joita yksityinen palvelutuotanto voi pahimmillaan tuottaa. Riittääkö mikään valvonta takaamaan hyvää palvelua, jos siitä ei tarpeeksi makseta?
Tämän sote-kierroksen aikana kunnat ovat toisaalta pelänneet palvelujen karkaamista paikkakunnilta ja toisaalta ne ovat valmistautuneet ennakoiden markkinamalliin.
Sosiaali- ja terveyspalveluita ei välttämättä nähdä enää edes kunnan perustehtävänä. On eletty vahvasti uudistuksen jälkeistä aikaa pikavoittoja hakien hoivaa yksityistämällä.
Tilanne on luisunut hallitsemattomaksi johtuen viivästyneestä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta, joka kerta toisensa jälkeen uhrataan jollekin muulle intohimolle. Uudistusta on sorvattu jo 13 vuoden ajan!
Lääkärille tai hoitajalle pääsy, sosiaalityöntekijän tavoittaminen ja arjessa tukevien palvelujen saaminen ovat asioita, jotka ansaitsevat yksin täyden huomion. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on palattava ihmisiin sekä oikea-aikaisten palveluketjujen rakentamiseen.
Miksi ja miten?
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus täytyy tehdä, koska heikompien hoiva täytyy pelastaa leveämmille hartioille ja siellä on oltava tarpeeksi resursseja, joilla palvelukokonaisuuksia järjestetään.
Ikääntyvän väestön määrä ja heidän tarvitsemansa palvelut tuntuvat tulleen yllätyksenä kunnille, vaikka palvelutarpeesta on kerrottu toistuvasti. Toisaalta valtiokaan ei ole osoittanut rahoitusta hoivan järjestämiseen. Olemme esimerkiksi huomattavasti Ruotsin ja Tanskan perässä julkisesti rahoitetun hoivan järjestämisessä. Resurssitarve on otettava todesta.
Uudistuksen on oltava sellainen, joka ratkaisee paljon palveluja käyttävien pirstaleiset ja pompottelevat palvelut.
Eheät palveluketjut vaativat sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiota. Palvelun oikea-aikaisuuteen ja peruspalveluihin panostaen on löydettävissä tehokkuutta ja kustannuksia hillitseviä vaikutuksia.
Paras tulos saadaan, kun sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut ja palveluohjaus ovat saman organisaation sisällä ja varat tulevat yhden kanavan kautta.
Hoivapalveluissa tämä tarkoittaa riittävää hoitajamitoitusta, jotta vanhusten kunto pystytään pitämään hyvänä. Tämä tarkoittaa myös sujuvaa yhteyttä terveyskeskuksen palveluihin ja kotisairaanhoitoon.
Vastuun kokonaisuudesta kantaa uudistettu julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto, jossa yksityinen palvelutuotanto täydentää palveluja.
Anne Aholainen 
Vastaa