Vapaiden valtakunta -kampanja määritteli pelisäännöt vapaudelle työelämässä: sellainen ihminen on todella vapaa, joka tulee toimeen palkallaan ja voi olla ylpeä siitä työstä, mitä tekee, eikä tule rangaistuksi työttömänä. Itseeni tämä sanoma kolahti. Katsokaa itse video – eikö olekin upea.
Vapaiden valtakunta -kampanja antaa yhteisen kielen kaikille työelämässä oleville. Oma työpolkuni ja sen ongelmat ovat erilaisia verrattuna ay-liikkeiden edustamiin perinteisiin ammatteihin. Pohjimmiltaan on kuitenkin samasta vapauden tunteesta: siitä, että voi luottaa tulevaisuuteen; siihen, että tulee reilusti kohdelluksi; sekä siitä, että voi saavuttaa oman huippunsa työntekijänä.
Oma tarinani työntekijänä ja vapauden askeleet
Tulin työelämään vähän alle kaksikymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen työpaikkani oli Työterveyslaitoksella tutkijana. Kahvipöydässä keskusteltiin työsuhteen jatkamisesta. Kävi kuitenkin ilmi, että odotin ensimmäistä lastani, joten keskusteluun ei ikinä palattu. Uskon kuitenkin, että voisin hyvinkin olla tänä päivänä kyseisen tutkimuslaitoksen työntekijä. Opiskelun jälkeistä uraa määrittää usein ensimmäinen työpaikka.
Muutos työuraan tapahtui, kun valitsin Savon ja paluumuuton. Samalla valitsin työni suunnan: projektit kolmannella sektorilla ja määräaikaiset työsuhteet. Pätkätyö ja määräaikaiset työsuhteet ovat vakiintuneet työmuodoksi työmarkkinoilla 1990 -luvun laman myötä. Esimerkiksi kehittäminen ja tutkimus on jo pitkään tehty projekteissa, mutta entistä enemmän ns. tavallista työtä projektisoidaan ja työ tehdään pätkissä.
Minulla on ollut onni matkassa. Olen saanut tehdä töitä yhtäjaksoisesti ja aina mielenkiintoisessa projektissa. Projektityö on hurjan monipuolista. Osaamista karttuu esiintymistä, viestinnästä ja markkinoinnista aina raportointiin ja tutkimustiedon soveltamiseen. Pienistä onnistumisista oppii nauttimaan ja suurista huumaantumaan. Epävarmuudesta ja muutoksesta tulee ajan mittaan arkinen kumppani.
Itä-Suomen projekteissa toimivat ihmiset ovat tulleet tutuksi ja verkostot ovat laajenneet huomaamatta. Projekti sanana aiheuttaa monelle allergisen reaktion, mutta tietäisittepä, millainen osaajaporukka tämä joukko on! Ja millaisella antaumuksella ihmiset työtään tekevät! Kolmannen sektorin työntekijä on hyvän puolella – ja se tuottaa hyvän työn imun.
Millaisista työelämän parannuksista hyötyisi pätkätyöläisten ja määräaikaisissa työsuhteissa olevien joukko? Mistä syntyvät tämän joukon vapauden askelmerkit?
Työttömyys ja osaamisen vahvistaminen
Tietyin väliajoin työttömyyden varjo on ovella. Itse suojaudun tältä mahdollisuudelta kasaamalla itselleni opiskelua ja suunnittelemalla vapaaehtoistehtäviä. Työn jatkuessa olen pienessä pulassa kaikkien kasaamieni pikkutehtävien kanssa.
Suhtautuminen työttömyyteen on ankeaa ja kulminoitui aktiivimallin pakkotyönhakuun ja sen rankaisumekanismiin, työttömyysturvan leikkuriin. Ei siis mikään ihme, että työttömäksi jääminen pelottaa.
Mutta mitä, jos työttömyyttä ei tarvitsisi pelätä tai hävetä. Työn voisi rauhassa suorittaa loppuun. Kun päivä vihdoin koittaisi, voisi tutkia mahdollisuuksia laajasti lisäkoulutuksen, vapaaehtoistoiminnan tai muun itseä kehittävän toiminnan piiristä. Ja tästä aktiivisuudesta palkittaisiin.
SDP:n sosiaaliturvamalli Yleisturva, sisältää juuri tämänkaltaisen kannustimen, ns. aktiiviosan. Itsensä kehittäminen on avainsana työttömän aktiivisuudessa. Tätä varten työvoimapalvelujen täytyy olla laadukkaita ja ihmisen tilannetta yksilöllisesti eteenpäin vieviä ja vaihtoehtoja on oltava monipuolisesti tarjolla. Osaamisen päivittäminen niin työelämässä kuin työttömänä olisivat luonteva osa ammatillista polkua esimerkiksi kansalaisen osaamistilin avulla.
Perheen perustaminen ja kynnysten madaltaminen
Kolmen vuoden määräaikaisessa työsuhteessa voi olla vaikeaa ajatella olevansa äitiyslomalla kesken kaiken. Määräaikaiset työsuhteet sijoittuvat työuran alkuvaiheeseen, jolloin paine pysyä intensiivisessä työssä on suuri. Rohkeat suunnittelevat perheenlisäyksensä projektien väleihin, epäröijät jättävät lapsen tekemättä ja odottavat vakituisen työsuhteen ilmaantumista. Itse odotan vakituista työsuhdetta vieläkin, näin 44-vuotiaana.
Itselläni on kolme lasta ja jokaisen kohdalla olen kantanut edellä kuvattuja huolia. Perheen perustamisen päätökseen on vaikuttanut se, että aviomieheni on ollut halukas olemaan pidemmän pätkän kotona lasten kanssa. Uskon, että tämä on auttanut minua epävarmalta näyttävässä työmaailmassa ja perheen äidin roolissa. Tämä on tuottanut vapautta suunnitella omaa tulevaisuutta.
Vanhempainvapaiden jakaminen ei ole itsestään selvä valinta. Taloudelliset, työllistymiseen tai työttömyyteen liittyvät riskit saavat lykkäämään perheen perustamista. Tänä päivänä perheen turvaverkot sijaitsevat etäällä. Kun ihmetellään, miksi nuoret aikuiset eivät halua lapsia, pitäisi ymmärtää myös työelämän uudenlainen epävarmuus.
Syntyvyyden lisäämiseksi mielestäni olennainen kysymys on se, miten perheen perustamisen kynnystä madalletaan, perheen valintoja tuetaan taloudellisesti ja naisen riskejä jäädä syrjään työelämästä pienennetään. Nämä ovat sellaisia asioita, joita ei temppurahalla korvata.
Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n työelämätavoitteista tärkein mielestäni on perhevapaiden uudistaminen tukemaan vanhemmuutta ja työelämää. On tärkeää, että perheissä voidaan joustavasti suunnitella perhevapaiden käyttöä tukemaan lasten hoivaa ja työssäkäyntiä. Osa-aikaisen työntekeminen olisi monessa pikkulapsiperheessä tervetullutta. On myös syytä suojata työhön palaavaa tai raskaana olevaa tehostetulla irtisanomissuojalla.
SDP:n perhevapaauudistuksen kulmakivenä ovat tasaisemmin äideille ja isille jaetut perhevapaat lapsen ensimmäisen vuoden ajaksi sekä perheen tilannetta myötäilevät vanhempainetuudet ensimmäisten kahden vuoden ajaksi. Kotihoidontuen merkitystä naisten työllisyydelle on syytä tarkastella kriittisesti.
Työssä jaksaminen ja lomien pitäminen
Kolmannella sektorilla on suuri jännite työn korkean imun ja kehittymättömien organisaatiokulttuurien välillä. Viimeinen tarkoittaa organisaatioiden osaamattomuutta johtaa palkkatyötä. Työntekijät helposti antavat kaiken työlleen, mutta kokevat vaikeana sovittaa työtä ja muuta elämää yhteen. Seurauksena on työuupumus.
Yksi pieni jaksamisen helpottaja sisältyy uuden työsuhteen alkuun. Projektityössä voi käydä niin, että uuteen työsuhteeseen hyppää lennosta ja vuosiloma-aika typistyy huomattavasti uudessa tehtävässä. Työssä jaksaminen voi kärsiä tästä syystä pidemmän päälle.
Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ehdottavat vuosilomapankin perustamista, jonka avulla lomat seuraisivat työntekijän mukana aina uuteen työpaikkaan. Lomien kertymiseen vaikuttaisi positiivisesti myös siirtyminen lomien reaaliaikaiseen ansaintaan: lomia kertyisi jo siitä päivästä, kun aloittaa uudessa työpaikassa.
Pätkätyöt yleisesti aiheuttavat helposti psyykkistä kuormittumista: huoli on toimeentulosta tai työpaikasta. Elämän pitkäjänteinen suunnittelu on hankalaa, kun ei tiedä, miten oma elämä kantaa.
Muut epäkohdat määräaikaisissa työsuhteissa
Tässä käsittelen vain nämä kolme, omallakin työuralla eteen tullutta, asiaa.
Haluan kuitenkin vielä tuoda esiin termin ”prekariaatti”, joka tarkoittaa pätkätyöläisyyttä, sekä epätyypillisissä ja epävarmoissa työsuhteissa työskenteleviä sekä ns. pakkoyrittäjiä. Tämän joukon työelämästä ja vapaudesta ei erityisemmin olla oltu huolissaan perinteisten ammattikuntien AY-liikkeissä.
Sietäisi kuitenkin olla: jatkuvat työsuhteet ovat vähenemään päin ja järjestäytymisasteen laskeminen voi osaltaan johtua tästä. Määräaikaisissa työsuhteissa olevat kokevat, että heidän puoltaan ei kukaan pidä, joten miksi järjestäytyäkään. Potkaisen pallon siis takaisin Vapaiden valtakunnalle.
Anne Aholainen 
Vastaa