Työllisyysalue – valinnan paikka

”Oma ajatteluni kallistuu Kuopion malliin ja äänestystilanteessa sitä kannattaisin. Mutta on todettava, että molemmissa on puolensa. Kuopion mallista ei peruuteta takaisin pienempään, joten ehkä tämä kortti on tarpeen katsoa. Mikäli meillä Keski-Savon malli kannatusenemmistön kunnanhallituksessa saa ja valtuustokin sen parhaaksi mahdolliseksi katsoo, niin sitoudun enemmistön tahtoon. Toivoen, että se ei ole vain välivaihe väistämättömän edessä.”

TE2025 uudistus koskee työvoima- ja yrityspalvelujen uudelleen järjestämistä. Uudistuksen taustalla on ajatus siitä, että TE-palvelut tulee järjestää lähempänä asukkaita ja palvelujen tarvitsijoita ja tästä syystä vahvistaa kuntien omaa päätösvaltaa ja paikallisten tarpeiden huomioimista työvoiman ja elinkeinopalveluissa. Keskustelu kiertyy työllisyyden edistämiseen ja työkyvyn palveluihin, mutta on tärkeää huomata, että työllisyysalueen toiminta on myös elinvoiman ja työvoiman saatavuuden kysymys. Tällöin puhumme yrittäjien tarpeista, koulutuksesta sekä kansainvälisestä rekrytoinnista ja onnistuneesta kotouttamista.

Käytännössä palvelut voi järjestää kunta, jonka työllisten määrä on vähintään 20 000 henkilöä. Pohjois-Savossa ainoastaan Kuopio voi palvelut itsenäisesti järjestää. Täyttääkseen työllisten määrän rajan kuntien on tehtävä yhteistoiminta-alueita. Leppävirran näkökulmasta vaihtoehtoja on kaksi: työllisyysalue, jossa Kuopion on vastuukuntana ja alue, jossa Varkaus on vastuukuntana. Kuopion työllisyysalueen piiriin ovat lähteneet Kaavi, Keitele, Lapinlahti, Rautalampi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi ja Vesanto, Keski-Savon työllisyysalueessa kanssamme neuvottelevat Varkaus, Joroinen ja Pieksämäki. Leppävirta on osallistunut molempiin valmisteluihin. Mutta nyt päätös pitäisi tiedä.

Työllisyysalueen koko ja kustannukset

Keski-Savon työllisyysalueen työllisten määrä on nyt yli 20 000 henkilön. Vuonna 2025 toiminnan käynnistyessä arvioidaan, että Keski-Savon työllisyysalueen työllisten määrä painuu alle 20 000 työllisen. Arvio liikkuu noin 19 000:sta 15 000 työllisen välillä. Valitettavasti arvio on laskeva myös siitä eteenpäin. Arvion toteutuessa poikkeuslupaa toiminnalle jouduttaisiin hakemaan ja kehitys tuli saada nousuun lähivuosien kuluessa. Tässä onnistumista me kaikki haluamme! Mutta halu ja todellisuus ei aina lyö kättä toisilleen. 1000 työllisen vaje voisi olla kurottavissa pienellä aikavälillä kiinni, jos hyviä työllistäjiä saamme työllisyysalueelle, kuten toiveemme on. Mutta 5000 työllisen vaje?

Kuopion työllisyysalue toimii vakaalla pohjalla ja mahdollistaa pitkäjänteisen palvelujen kehittämisen. Se olisi itsessään vakaa työnantaja ja pystyisi vaadituilla resursseilla vastaamaan tarpeisiin Pohjois-Savon alueella. Pienemmän yksikön hankaluutena ovat äkilliset muutokset ja resurssien riittävyys, kuten sote-palveluissa, saattaisimme vuositasolla joutua kompensoimaan menoja yllättäen ohi oman talousarvion. Tosin valtiolla on isojen rakennemuutosten osalta mahdollisuuksia reagoida yllättävissä tilanteissa.

Kustannusten muotoutuminen pohjautuu tällä hetkellä arvioihin. Siinä on useita muuttujia, joten en itse asiaa kovin tarkalla tasolla kuvaile.

Kuopion mallissa lakisääteinen työvoimapalvelu tulisi maksamaan noin 711 000 euroa Leppävirralle ja valtionosuus palvelujen järjestämiseen olisi hieman alle 735 000 euroa. Leppävirta hyötyisi tässä noin 23 600 euroa, mikäli arviot pitävät paikkaansa. 

Keski-Savon rahoitusmallin muotoutuminen on harmillisesti kesken. Arviossa on lähdetty siitä, että kustannus vastaisi valtionosuutta, joka arvion mukaan olisi Keski-Savon mallissa Leppävirralla 884 000 tuhatta. Näin ollen tämä osuus olisi +-0.

Tähän rahoitusmalliin liittyy itselläni kysymysmerkkejä ja sen oikein ymmärtäminen on tärkeää. Jos nyt tästä olen oikein ymmärtänyt, niin rahoituksellinen hyöty 23 600 e ei kokonaisuuden kannalta ole merkittävä – tietysti tuollekin summalle meillä varmasti löytyisi oman elinkeinoelämän puolelta kohteita.

Kuopion mallin puolelle vaaka kääntyy palveluissa. Itse lakisääteiset palvelut ovat molemmissa vaihtoehdoissa samat ja suunniteltu saatavuus pienissä kunnissa ovat samat, mutta näiden lisänä olevat palvelut ovat Kuopion mallissa paremmissa kantimissa digitaalisten palvelujen ja asiantuntijapalvelujen muodossa.

Esityslistan ulkopuolelta toteamus, että työllisyys ja elinkeinot ovat elinvoimakysymys ja meidänkin pienevän väestön ja yritysten työvoiman saannin elinehto ovat kansainväliset rekrytoinnit sekä onnistunut kotouttaminen. Riittääkö paukut tähän Keski-Savossa? Tästä on aika vähän puhuttu.

Päätöksenteon malli puolta Keski-Savoa

Keski-Savon kohdalla vaaka tasapainottuu päätöksenteon osalta. Kuopion mallissa työllisyyslautakunta sisältää kehyskunnille kiertäviä paikkoja ja Kuopiolla on enemmistö paikoista. Keski-Savossa päätöksentekoon pääsee tasavertaisemmin mukaan. Keski-Savon mallissa olemme toisistamme riippuvaisia, joten keuliminen toisen kustannuksella ei tule kysymykseen.

Esityslistan ulkopuolelta olen saanut tietoa, että työyhteisö on Varkauden päässä hyvä, innostuva ja innovatiivinen. Pienestä voi siis versota meille kaikille hyvää, mikäli vedämme kaikki yhtä köyttä.

Keski-Savon kohdalla harmittaa valmistelun keskeneräisyys, vaikka kesäkuukausien aikana on harppauksia asiassa tehty. Jo vuosi sitten keskustelimme eri malleista. Jo silloin ja vielä toukokuussa pääargumentti oli se, että Kuopiossa iso vie ja myö vikistään. Ei kai pelkotiloihin voi perustaa päätöksentekoa. Tärkeimmät tiedot rahoitusmalli sekä sopimuksen sisältö ovat yhä kesken.

Jos tätä niin kovasti tahdotaan, niin olisin kuvitellut, että meillä olisi tiukasti faktat kasassa ja tietäisimme palveluista ja rahoituksesta enemmän. Tämä on suoraan sanottuna ärsyttänyt minua matkan varrella ja toivon, että tämä ei kerro Keski-Savon mallin valmistelusta sen enempää. Itse teen parhaani, ettei päätöksentekoni perustu syvään ärsyyntymiseen.

Oma ajatteluni kallistuu Kuopion malliin ja äänestystilanteessa sitä kannattaisin. Mutta on todettava, että molemmissa on puolensa. Kuopion mallista ei peruuteta takaisin pienempään, joten ehkä tämä kortti on tarpeen katsoa. Mikäli meillä Keski-Savon malli kannatusenemmistön kunnanhallituksessa saa ja valtuustokin sen parhaaksi mahdolliseksi katsoo, niin sitoudun enemmistön tahtoon. Toivoen, että se ei ole vain välivaihe väistämättömän edessä.