Tämän kirjoituksen lähteenä on turhautuminen lääkäri- ja terveydenhuoltokeskeiseen keskusteluun. Pohjois-Savon hyvinvointialue on rakentunut siilo-organisaatioksi ja johtaminen on moniportaista erityisesti yleisten palvelujen palvelualueella. Sosiaalipalvelut ovat jonkinlainen terveydenhuollon lisäke, vaikka se paljon palveluja tarvitsevilla on tärkeä arjen ongelmia ehkäisevä palvelu.
Poliittisessa keskustelussa valitettavasti vahvistetaan siiloutumista. Keskustelu painottuu tärkeisiin lääkäripalveluihin, niitähän suurin osa äänestäjistämmekin käyttää. Palvelujen yhteensovittaminen, ja sen mukanaan tuoma inhimillisyys sekä taloudellinen säästö, on kuitenkin sosiaali- ja terveyspalvelujen suuri lupaus, joka olisi lunastettava.
Pompottelua hyvinvointialueen sisällä
Olen huolestunut Pohjois-Savon hyvinvointialueen kyvystä tuottaa saavutettavia palvelukokonaisuuksia, erityisesti niille asiakkaille, jotka ovat vaarassa jäädä palvelujen ulkopuolelle ja asuvat muualla kuin Kuopion keskustassa.
Kokonaisvaltaista otetta vaativia ilmiöitä ovat esimerkiksi asunnottomuus, nuorten pahoinvointi, mielenterveys- ja päihdepalvelut, erilaiset neurokirjon teemat lapsista aikuisiin sekä erilaiset rajapintapalvelut lasten, perheiden ja työikäisten palveluissa. Toimenpiteet näissä asioissa vaikuttavat sairastavuuden, syrjäytymisen ja huono-osaisuuden vähentämiseen.
Aitojen ratkaisujen löytäminen edellyttää sosiaalityön esiin nostamista itsenäisenä osa-alueena ja osana monialaista työtä. Palvelujen on oltava lähellä tarvitsijoita, oikea-aikaisia ja oikeiden ammattilaisten tarjoamia. Inhimillisesti ja taloudellisesti kuormittavia ongelmia ratkaistaan yhdessä tekemällä.
Yhteistyö on johtamisen kysymys. Se on kykyä etsiä ja johtaa monialaisia ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Moniportainen siilo-organisaatio johtaa rahan ja resurssien pirstaloitumiseen ja näkyy asiakkaalle pompotteluna, kun hän tarvitsee usean ammattilaisen asiantuntemusta tilanteeseensa. On löydettävä keinot toiminnallisiin muutoksiin ja integraation toteutumiseen.
Pompottelua organisaatioiden välillä
Hyvinvointialue ei ratkaise yksin edellä kuvattuja vaativia ilmiöitä. Tarvitaan toimivia yhdyspintapalveluja kuntien, työllisyysalueiden sekä yhteisöjen kanssa. Taloudellinen niukkuus pakottaa organisaatiot vahtimaan etujaan, mikä johtaa entistä useamman asukkaan putoamiseen palvelujen väliin. Kierre on pysäytettävä, sillä hyvinvoiva asukas on kaikkien etu.
Valtion rahoituksen niukkuus vaikeuttaa hyvinvointialueiden toimintaa. Hyvinvointialueella on kuitenkin oma vastuunsa siitä, että eniten palveluja tarvitsevat asukkaat saavat ne oikea-aikaisesti ja saavutettavasti. Hyvinvointialue on edelleen ratkaisu, kun palataan uudistuksen alkuperäisiin tavoitteisiin ja lisätään monialaista sekä organisaatioiden välistä yhteistyötä.
26.1.2025 Anne Aholainen
Anne Aholainen 
Jätä kommentti