Toukokuun lopulla kiersin tasapainottamisen ohjausryhmän järjestämissä kuulemistilaisuuksissa: Konnuslahdella, Oravikoskella, Kirkonkylällä sekä Sorsakoskella. Timolan jouduin jättämään väliin, sillä nuorimman lapseni koulun juhla oli illalla Oravikoskella.
Artikkelikuva on hänestä vuosien takaan ja kuvaa samalla hyvin kuulemistilaisuuksien sisältöä: mikä on liian suurta pienenevälle väestömäärälle. Mikä on taas tarpeen, jotta pienikin voi kasvaa omaan potentiaaliinsa?
”Huolestuttava suunta on, jos Leppävirran kehittämisessä vetäydytään kohti kirkonkylää ja unohdetaan esimerkiksi Kuopion työssäkäyntialueella sijaitsevat alueet ja niiden kehittäminen asuinympäristöinä.”
On hienoa, että kuulemistilaisuuksia päätettiin järjestää. Ne sisälsivät kunnanhallituksen puheenjohtajan alustuksen, kunnanjohtajan luennon taloustilanteesta ja valtuuston puheenjohtajan vetämän keskustelun. Keskustelun linjausta pyrittiin säätämään: toivottiin ideoita kuntalaisilta tasapainottamisen kohteista, mutta elinkeinoelämään liittyviä kehittämisajatukset rajattiin keskustelun ulkopuolelle. Uskon, että kuntalaisille tämä tehtävän asettelu tuotti vaikeuksia, sillä asukkaiden näkökulmasta asuinpaikan vetovoimaa on vaikeaa lisätä pelkillä leikkauksilla.
Illan aikana kuntalaiset joutuivat kovan paikan eteen kuullessaan valikoidun koosteen kunnan taloudesta ja saadessaan tilaisuuskohtaisesti 30-45 minuutin ajan sanoa ideansa. Osa rohkeni tarttua haasteeseen. Yritän vähitellen tiivistää, mitä itse tilaisuuksissa kuulin ja millaisia ajatuksia se minulle tuotti. Tässä pohdin enemmän väestömäärän vähenemistä – toisaalta sen vääjäämättömyyttä, mutta toisaalta sen patoamisen keinoja.
Väestömäärän vähenemiseen tulppa
Kuulemistilaisuuden osallistujat löysivät hyvin kuntatalouden ongelman ytimen: väestömäärän kääntymisen laskuun sekä valtionosuuden vähentymisen aiheuttaman tulovirran pienenemisen sekä ikääntyvän Leppävirran menojen kasvun. Sinänsä ikääntyminen ei ole ongelma, vaan hoivan tarpeen sekä sairastavuusmenojen kasvu.
Tästä syntyy yhtälö, jota tasapainottaessa pyritään ratkaisemaan. Yhtälön ratkaisua ei helpota se, että valtakunnallisena trendinä syntyvyys on laskussa koko maassa ja väestön ennakoidaan keskittyvän yhä enemmän suuriin kaupunkeihin niin, että Kuopioon on ennakoitu yhä pienenevää väestönkasvua.
Osallistujat tarttuivat väestön vähenemiseen liittyvään ongelmaan. Paljon tuotiin esille vapaa-ajan asumisen mahdollisuuksia ja muuntamista vakituiseksi asumiseksi, teollisuuden ja yrittäjyyden tukemista, sekä Leppävirran sijaintia Vitostien varrella.
Väestön vähenemisen tulppaamiseen tarvitaan todennäköisesti nämä kaikki esiin tulleet keinot.
Esimerkiksi syrjäisimpien kylien elinvoimaa lisää vapaa-ajan asumisen vakinaistaminen sekä maaseutuyrittäjyyden mahdollisuuksien lisääminen. Kuulemistilaisuuksissa tuli esiin maapoliittisen ohjelman viimevuotinen uudistaminen ja sen antamat paremmat mahdollisuudet vapaa-ajan asumisen muuttamiseen. Tulevan vuoden aikana tarvitaan seurantaa sille, onko ohjelmaa onnistuttu viemään läpi ja toteutuvatko sen antamat työvälineet aidosti.
Kirkonkylän vetovoimaan vaikuttaa erityisesti se, miten vetovoimaisena ympäristönä yrittäjät Leppävirtaa yleisesti pitävät ja miten hyvin monipuolista palvelukattausta pystytään säilyttämään kuntakeskuksessa. Nämä tekijät tarjoavat omavaraisuutta työpaikoissa.
Erityisesti Vitostien varren kylät laajentavat lisäksi työssäkäyntialuetta Kuopioon ja Varkauteen ja antavat näin ollen lisäarvoa työpaikkatarjontaan. Perheissä voi olla vaikeaa löytää molemmille puolisoille työtä Leppävirran kirkonkylältä, joten työpaikkakattauksen laajentaminen lähikuntiin työssäkäyntialueen näkökulmasta on tärkeää.
Työssäkäyntialue ajattelua mukaan
Huolestuttava suunta on, jos Leppävirran kehittämisessä vetäydytään kohti kirkonkylää ja unohdetaan esimerkiksi Kuopion työssäkäyntialueella sijaitsevat alueet ja niiden kehittäminen asuinympäristöinä.
Esimerkiksi Paukarlahti kilpailee asuinalueena Etelä-Kuopion kylien kanssa. Siinä kokonaisuudessa valinnoissa päivähoitopalvelut, asumisen väljyys sekä nopeat työssäkäynnin yhteydet ovat painavia perusteita. Kuopio rakentaa asuinalueen kerrallaan panostaen kokonaisuuteen ja ihmiset muuttavat valmiiseen ympäristöön. Leppävirralla tunnutaan ajateltavan päinvastoin.
Rehellisyyden nimissä on tosin todettava, että edullista maata tonteiksi ei tunnu olevan Paukarlahdessa ja Oravikoskella. Tämä aiheuttaa tulpan toiselta suunnalta alueen kehittämiseen. Ehkä maanomistajat voisivat osaltaan miettiä, ovatko hintapyynnöt aivan realistisella tasolla.
Tulevaisuudessa asuinpaikan valinnassa tulee painamaan entistä enemmän autolla matkustamisen hinta ja liikennepäästöt. Näen, että Oravikoskella sekä Paukarlahdella tulee olemaan tässä kokonaisuudet edes jonkinlaiset mahdollisuudet. Koko Vitostien varren mahdollisuuksia kasvattaa julkisen liikenteen vahvistuminen.
Se on huolestuttavaa, että julkisessa keskustelussa on lähdetty rakentamaan vastakkain asettelua, jossa esimerkiksi Paukarlahteen rakennettu päiväkoti olisi pois Kirkonkylältä. Jäitä hattuun! On muistettava, että olemme samassa veneessä kuntalaisina ja uskoisin meidän paukarlahtelaistenkin veroeurojen tulevan tarpeeseen kirkonkylän kehittämisessä.
Millainen väestömäärä on realistinen?
Oravikosken kuuntelutilaisuuteen osallistujien joukosta todettiin, että leikkaamisen tie on päättymätön, mikäli ei samalla myös määritellä niitä asioita, joilla saadaan aikaiseksi kasvua.
Tämä on ydinkysymys ja samalla erittäin vaikea: millainen on Leppävirran kunnan saavutettavissa oleva väestömäärä ja sitä tukeva optimaalinen palveluverkko? Miten tunnistaa näiden kahden tasapaino niin, ettei palveluverkko ole liian raskas väestömäärään nähden tai ettei aiheudu supistuvan palveluverkon ja pienenevän väestömäärän kierrettä?
Väestökasvuun on vaikeaa näillä trendeillä luottaa, mutta ylläpitoon voisi olla mahdollisuus. Jatkossa ylläpitävä potentiaali sijaitsee Vitostien varrella kirkonkylässä sekä kuntarajoilla etelässä ja pohjoisessa. Ratkaisevaa on se, miten palvelut suunnitellaan erityusestu työssäkäynnin suuntia palveleviksi.
Anne Aholainen 
Vastaa