Tilintekoa vaalityöstä

On aika summata kevään eväät ja jatkaa kohti uusia seikkailuja. Äänisaalis oli 2210 tarkastuslaskennan jälkeen. Pidin 2000 ääntä rajana itselleni. Panostukseen nähden pienempi äänisaalis olisi merkinnyt poliittisen uran vakavaa uudelleenharkintaa.

Rajan ylittäminen merkitsi sitä, että olen tehnyt jotain oikein niin itselleni tärkeiden poliittisten teemojen nostossa kuin itse vaalityössä. Olen melko tuntematon vielä jopa Leppävirralla. Sain kuitenkin rinnalleni kulkemaan itselleni tärkeitä ja taitavia ihmisiä. Suuri kiitos heille:

• Markku Aholainen hoiti printtimainontasirkusta. Hulluksi olisin tullut, jos niitä deadlineja olisin joutunut itse vahtimaan kaiken keskellä.
• Marjo Hodju toimi tärkeänä tsempparina ja kampanjatukena. Marjon ollessa mukana tuntui kuin olisin henkilönä tuplaantunut.
• Helka Aholainen, Kari Tossavainen, Markku Vuori ja Paula Korhonen (artikkelikuvassa) olivat mukana jalkautumassa turuille ja toreille. Kiitos, että ette pelänneet ihmisten sekaan sukeltamista ja piditte tunnelmaa korkealla.
• Leppävirran sosialidemokraattien sekä yhden tukijan taloudellinen apu auttoi uskottavan kampanjan toteuttamisessa. Kiitos tuesta ja luottamuksesta!
• Kiitos myös kaikille uusille ihmisille, joita olen puolen vuoden aikana kohdannut: Neeta Röppäselle, Tiina Kaartiselle, Sanna Järviselle, Kati Åhmanille… näin muutamia mainitakseni. Kiitos, että olin tervetullut teltoille.

Taloudesta

Omat sukanvarteen ahdetut säästöt ja omat taidot antoivat viimeisen silauksen. ”Sinä olit joka puolella”-kommentti on tullut usealta taholta, joten kampanja oli kaiketi kohtuullisen näkyvä.

Porukan pienuus johti siihen, että mittavaa sirkusta en pystynyt toteuttamaan: en matkailuautoja, ei makkaranpaistoa tai muuta hurlumheitä. Mutta hauskaa meillä oli ja toivottavasti ilo välittyi meitä tavanneille ihmisillekin.

Vaalien aikana luin, että keskimääräinen kampanjabudjetti on 40 000 euroa. Tämä on surullista, sillä en usko kovinkaan monen muunkaan kyenneen moisia rahasummia säästämään. Eikä rahan kylväminen tuo välttämättä sen kummempaa tulosta.

Itse en tuollaista summaa käyttäisi. En usko, että tulevaisuudessakaan käyttäisin. Tulos on tullakseen, jos tietyn näkyvyyden kynnyksen kykenee ylittämään ja on ylipäätään uskottavaa sanottavaa.

Yksi vaihtoehto rahalle on nostaa esiin provosoivia ja populistisia otsikoita. Tänä päivänä näillä saa julkisuutta sosiaalisen median ansiosta. Omiin arvoihini ei kuitenkaan klikkiotsikot tai helpot ratkaisut istu, joten en näinkään onnistunut rahaa korvaavaa julkisuutta hankkimaan. Toisaalta uskon ihmisten myös väsyvän jatkuvaan draamaan.

Paras yhdistelmä hyvässä kampanjoinnissa lienee hyvä ja maantieteellisesti kattava verkosto ja tukiryhmä, ytimekäs sanoma, oma jalkautuminen sekä riittävä ja uskottava mainoskampanja. Näillä eväillä uskon onnistumisia tapahtuneen niiden joukossa, jotka pääsivät tällä kertaa eduskuntaan saakka. Näissä asioissa uskon myös itselläni olleen petrattavaa.

Asiat asioina

Oma kampanjani keräsi positiivista palautetta asialähtöisyydestä ja positiivisuudesta. Onhan se pelkkä asiasta puhuminen tylsää, mutta olen myös miettinyt paljon sitä, millainen ihminen haluan olla poliitikkona.

Haluan olla edes jollain tasolla ammatillinen ja eteenpäin katsova. Minua ei kerta kaikkia kiinnosta se, mitä 20 vuotta sitten on tapahtunut ja mitä joku on silloin sanonut. Minä haluan olla kiinnostunut siitä, millainen maailma on 20 vuoden kuluttua. Tätä asennetta täytyy harjoitella välillä, sillä niin helppoa on vajota henkilökohtaisuuksien syövereihin.

Toivon myös pystyväni perustelemaan asiat tietopohjalla, vaikka en tieteentekijänä olekaan ansioitunut. Minulla on usein vahva intuitio tilanteesta ja etenemisen suunnista. Näitä on välillä vaikeaa perustella tietoon perustuen, mutta sitäkin tarpeellisempaa tiedolla koetella. Tätä haluan ainakin yrittää.

Päätöksenteossa arvot ovat tärkeitä ja niitä haluan jatkossakin kirkastaa. Esimerkiksi tämän kampanjoinnin edetessä huomasin, kuinka tärkeää itselleni on olla luotettava ja luottamuksen arvoinen. Kampanjoinnin edetessä huomasin, että hieman itsekäskin täytyy olla – mutta oman puolensa voi pitää olematta tökerö muita kohtaan.

Kampanjoinnissa toteutettua ja opittua

Ehkä suurimmat onnistumiset omalla kohdalla kohdistuvat omaan oppimiseen. Löysin hyviä ja edullisia kanavia viedä omaa sanomaa eteenpäin. Some-kampanjaa toteutin itse ja otin käyttöön canva-työkalun suunnitteluun. Paljon on vielä tekemistä: esimerkiksi omia viestejä voisi lyhentää ja videoita voisi tehdä rohkeammin. Kohdentamistyökalua voisin myös vielä opiskella lisää.

Omaa luovuutta tuli käytettyä videon käsikirjoituksessa ja kuvaamisessa. Ammattimaisen otteen tuotokseen toi Terhi Auvinen videonkäsittely- ja suunnittelutaidoillaan. Suunnittelin itse myös kaakao- ja ohransiemenpussit. Jälkimmäisessä omat lapseni olivat suurena apuna pussituksessa ja tarrojen liimailussa. Ohransiemen ”Äänesi kasvaa!” -lauseella oli oivallinen juttu. Lauseen minulle muuten lahjoitti takapenkin aivomyrskyllään Harri Hujanen, Marjon veli.

Radiomainonnan tein Radio Sandelsin kanavalla. Mietin todella pitkään, onko kanava oikea. Henkilökunta oli kuitenkin mukavaa ja mainoksen tehnyt Susanna Sajankoski oli todellinen ammattilainen. Lopputulos tuotti onnen kyyneliä tekijöille. Itseäni liikutti lapseni soittama ukulele-pätkä taustalla. Muita liikutti minun liikutukseni.

Epäröin printtimainosten tekemistä, koska digitaaliset lehdet ovat kasvattaneet suosiotaan. Toteutimme kuitenkin aika mittavan printtimainoskampanjan ja sitä tukevan digikampanjan. Haluan antaa kiitokset Savon Media Oy:n mainosväelle. Pysyimme koko ajan tietoisena tapahtumista, näytöistä ja asiakaspalvelu oli erinomaista.

Samaa ei voi sanoa sanomalehti Karjalaisen toiminnasta. Asiakaspalvelu oli nollatasoa, emme saaneet mistään tietoa tai varmistuksia aineiston saapumisesta tai digimainonnan kattavuudesta. Kaiken huippu oli digimainoksen sijoittaminen sellaiseen loukkoon digilehdessä, että noinkohan ne toistot tulivat edes käytettyä. En suosittele kenellekään tätä, erittäin kallista, mainoskanavaa. Pohjois-Karjalan pienet lehdet ajavat kyllä asian oikein hyvin!

Lopuksi

Tärkeintä ja parasta koko reissussa oli ihmisten tapaaminen ja heidän elämästään kuuleminen. Kotona ollessa koin välillä stressiä kampanjoinnin järjettömyydestä ja omasta riittämättömyydestä. Ihmisten ilmoilla tuli sellainen olo, että olen oikeassa paikassa. Myös kirjoittaminen on mukavaa. Haluaisin löytää säännöllisen rytmin tähänkin touhuun.

Tämän kevään aikana yritän kirjoitella lisää ihmisten tuntemuksista Itä-Suomessa: aikuiseksi kasvamisesta, työelämästä, vanhentumisesta, yksinäisyydestä, metsistä, luonnosta, luottamuksesta ja turvallisuudesta. Olisi tärkeää kuvata myös meidän omaa kunnallista päätöksentekoa ja esimerkiksi palveluverkkoselvitystä. Näistä aiheista aloittelin vappupuheessa!