Vastuuta ympäristöstä: kaivoslaki uudistettavaksi

Luonnonvarojen käytön ympärille rakentuvan teollisuuden aiheuttama huoli vähätellään helposti kuoliaaksi sillä, että huolestujia syytetään nurkkakuntaisuudesta ja oman takapihan vartioinnista.

Näin on ollut laita myös Heinävesi, Leppävirta, Tuusniemi -akselilla operoivan brittiläisen kaivosyhtiön ja sen suunnitelmien suhteen. Avolouhos keskellä parasta järvimaisemaa vaikuttaa takapihoja pidemmälle esim. matkailuun ja vesien hyödyntämiseen koko Järvi-Suomessa.

Syksyn mittaan kaivoslaki ja sen uudistamisen tarve on putkahdellut esiin valtakunnallisessa keskustelussa vaipuakseen taas pinnan alle. Nyt kuitenkin tapahtui jotain merkittävää. Iltalehti toi esille ulkomaisen kaivosyhtiön näkemyksen suomalaisen viranomaistoiminnan hitaudesta ja siitä, miten se ehtii hyödyntämään tilannetta. Vihdoinkin keskustelu nousee valtakunnalliseksi.

Itselleni tärkeä puheenvuoro tuli Valtteri Aaltoselta, SDP:n eduskuntaryhmän lakimieheltä. Se vahvisti omaa käsitystäni siitä, että luonnonvarojen, kuten kaivannaisten, käyttöön pitäisi liittää pitkäntähtäimen kokonaiskuva siitä, mikä tulee olemaan toiminnan tosiasiallinen hyöty.  Hyöty on usein ne työpaikat ja niiden eteen ollaan valmiita tekemään uhrauksia luonnon suhteen. Luonnolle aiheutuvia haittoja ei välttämättä osata tai haluta ennakoida.

Esimerkiksi polttopisteessä oleva Dragon Mining -yhtiö kertoi ehtivänsä tyhjentää kultakaivoksensa ennen kuin valitukset on käyty läpi hallinto-oikeudessa. Siispä vuodessa parissa kaivoksen työllistävä vaikutus loppuu ja jälkeen jää kaivosalueen siivousurakka. Meillä on ikäviä kokemuksia Leppävirrallakin siitä, miten kaivosalueen jälkien siivous jää yhtiöltä tekemättä ja se jää kunnan harteille. Jos näin tapahtuu, niin parin vuoden työllistämisvaikutus ei kata sitä sotkua, mitä kaivoksesta jää jälkeen.

Viime päivien keskustelua seuratessa olen miettinyt, että me suomalaiset taidamme olla vähän hölmöjä. Hölmöjä siksi, että annamme niin helposti omat luonnonvaramme muiden hyödynnettäväksi. Itse osallistumme lähinnä kustantamaan pidot. Kaivannaiset on oltava ensisijaisesti valtion omistuksessa ja niistä on voitava hyötyä paremmin käyttöoikeusmaksujen muodossa. Meillä on oltava paremmat mahdollisuudet arvioida ympäristövaikutuksia ja kansallista etua pidemmällä tähtäimellä.

Etsiskelin tietoa kaivannaisten kansallistamisesta. Törmäsin Jan Vapaavuoren vastaukseen kirjalliseen kysymykseen vuodelta 2012.  Hän esitti tuolloin, että kaivannaisten kansallistamista rajoittavat Suomen perustuslaissa säädetyt perusoikeudet. Jäin miettimään, että mikä lie on muiden elinkeinon harjoittajien tai maanomistajien turva näiden perusoikeuksien mukaan. On mielenkiintoista seurata, onko tapahtunut minkäänlaista muutosta tässä suhteessa.

Tähän hetkeen on noussut hyviä aloitteita, joiden avulla kansalaiset voivat ottaa kantaa  kaivosten ympärillä käytyyn keskusteluun. Itse olen jo allekirjoittanut kuntalaisaloitteen ”Puhtaan luonnon ja Suvasveden puolesta”  sekä kansalaisaloitteen ”Maanpinnan alapuoliset luonnonvarat kansalliseen omistukseen”. Tämän lisäksi odotan kansalaisaloitetta ”Kaivoslaki NYT” allekirjoitettavaksi.

Osallistukaa ihmeessa näihin aloitteisiin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: