Ajellessani tänne Paukarlahdesta, radiossa soi It’s a final countdown. Hieman hymyilytti, vaikka suuntasin tähän vakavahenkiseen kokoukseen.
”On harmillista, että ohjausryhmän esitys suuntautuu kohtalonomaisesti kohti supistuvaa väestömäärää.”
Tasapainotuksen ohjausryhmän pohjatyö on laadukas. Se näyttää Leppävirran kehityssuunnat todenmukaisena ja osoittaa kokonaisuutena Leppävirran palvelutarpeet. Ohjausryhmän esittämä tarvearvio suuntautuu vähenevän ja vanhenevan väestön palveluihin.
Odotan ensi vuodelta suurta korjausliikettä kohti ehkäisevän ja varhaisen tuen palveluita: kehittyvää vanhustyön palveluketjua hyvin toimivasta kotihoidosta aina kohti asumispalveluita sekä meille sopivaa sosiaali- ja terveyskeskusta.
On harmillista, että ohjausryhmän esitys suuntautuu kohtalonomaisesti kohti supistuvaa väestömäärää.
On totta, että väestömäärän lasku sekä vanheneminen ovat koko Itä-Suomen suunta. Leppävirran kohdalla lienee kyse siitä, lähdemmekö suoraan syöksyyn vai onko kuntalaisten määrän lasku mahdollista tehdä edes jollakin tavalla hallitusti.
Olen pitkin syksyä ilmaissut huoleni siitä, että ohjausryhmän esityksellä toteutamme ensimmäisen vaihtoehdon. On ollut ankeaa huomata, että palvelutarvekeskustelu suuntautuu siihen, millaisella aikavälillä kaikki leppävirtalaiset lapset mahtuvat Leppäkertun kouluun.
Olen toistuvasti ohjausryhmän kokouksessa pyytänyt asuinaluekohtaista palvelutarpeenarviota. Pyyntöni on sinnikkäästi ohitettu.
Olen itse etsinyt kaikkien löydettävissä olevaa tilastotietoa, sitä kuuluisaa faktaa, ja olen huomannut, että tilastojen mukaan kunnassamme on hyvin pintansa pitäviä asuinalueita Valtatie 5:den varrella ja yksikään niistä ei ole Kirkonkylä – valitettavasti.
Tästä syystä en jaa ohjausryhmän näkemystä siitä, että tämän kunnan pelastus on rakentaa kirkonkylän suuruinen kupla suojautumaan väistämättömältä väestön kehitykseltä.
Näen, että paikallisella poliittisella päätöksenteolla on merkitystä sen suhteen, miten loivasti me pienempään kuntakokoon laskeudumme ja mille tasolle me lopulta asetumme.
Meillä on helmiä, joista on huolehdittava, kuten yhä uudelleen positiivisesti otsikoihin nouseva lukio. Pidetään huolta, että se jatkossakin on sellainen. Meillä on myös hyvät liikunta- sekä matkailumahdollisuudet.
Näen kuitenkin, että tulevaisuuden ratkaisee lopulta se, millä tavalla suhtaudumme vitostien varren kyliin: kaikkea ei tarvitse kylissä olla, mutta arjen pyörittämistä tukevat palvelut ovat olennaisia, kun kilpaillaan asukkaista mm. Kuopion eteläisten kylien kanssa.
Tässä haluan puhua Paukarlahdesta:
Paukarlahden päiväkoti joutui tikunnokkaan, kun kymmeniä vuosia palvellut koulutalo tuomittiin sisäilmaongelmaiseksi keväällä 2018. Lasten määrä romahti yli 20 lapsen luvuista 18 lapsen kautta 11 lapseen keväällä 2019.
Paukarlahdessa väestön keski-ikä on vuoteen 2017 saakka ollut 39 vuotta. Vertailun vuoksi se on kirkonkylällä 48 vuotta. Väestömäärä on pysynyt ennallaan, jopa lievästi kasvanut, vaikka kylään ei olla erityisemmin edes satsattu.
Koen, että tätä kylää on kohdeltu ylimielisesti.
Kyläläiset ovat lannistuneita kunnan sekä sen päättäjien asenteen edessä. Tästä syystä pitäisin oikeudenmukaisena kyläläisiä kohtaan sitä, että tekisin esityksen päiväkodin säilyttämisestä ja se esitys minulla tässä on. En kuitenkaan sitä tee.
Ohjausryhmä on tehnyt pitkän työn. Tämän kunnan vuoksi toivon, että nuo kunnanhallituksen esitetyt ”kunnan tukemat omaehtoiset kehittämistoimet” todellakin toteutuvat nimenomaan Paukarlahdessa. Tämä kunta tarvitsee Kuopion rajalle elävän kylän.
Anne Aholainen 
Vastaa