Mietin muutama viikko sitten koronaepidemian ja poikkeustilan seurauksia. Olin työtehtävissäni käynyt läpi pohjoissavolaisia, apua verkossa tarjoavia, yhdistyksiä. Esimieheni sinnikkäästi puhui ruoka-avun merkityksestä ja sen tarpeen kasvusta.
”Matalan kynnyksen tuen ja äkillisen taloudellisen avun tarve lähtee kasvuun lähitulevaisuudessa. Tässä tilanteessa erityisen merkityksen saa juuri ruoka-apu.”
Omalla vapaa-ajallani olin liittynyt kylän whatsapp-apuryhmään sekä ilmoitin VaPePalle olevani valmiina, jos tarvitsee. Tämän myötä olen huomannut, että täällä maaseudulla ihmiset pyytävät ja saavat tarvitsemansa avun läheiseltä tai naapurilta – ja hyvä niin, jos sosiaaliset verkostot toimivat. Koska akuutti tarve ei omille kasvoille lävähtänyt, vaikutti siltä, että asiat sujuvat. Esimieheni puhe meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sitten huomasi uutisoinnin, kuten esimerkiksi: Ruoka-avun tarve on jo kolminkertaistunut korona-aikana tai Näin korona on lisännyt työttömyyttä ja lomautuksia. Myös viralliset kanavat kertovat omaa sanomaansa. THL:n tilastojen mukaan työttömyysturvan hakemukset ovat kasvussa, mutta taloudellisen tuen tarve ei vielä ole näkyvissä. Viive on arvion mukaan 1-2 kuukautta työttömyyden alusta. . Kelan tilanneseurannan mukaan nuorten naisten määrä korostuu työttömyysturvahakemusten piirissä. Lomautukset ovat osuneet pienituloisimpiin palkansaajiin ja naisvaltaisiin aloihin. Kärsijöiden joukossa ovat jo valmiiksi pienituloiset ihmiset ja heidän perheensä.
Aloin herätä ongelmaan, ja siihen, että matalan kynnyksen tuen ja äkillisen taloudellisen avun tarve lähtee kasvuun lähitulevaisuudessa. Tässä tilanteessa erityisen merkityksen saa juuri ruoka-apu.
Ruoka-avun jakamisen oltava osaavissa käsissä
On tärkeää, että ruoka-apua tarjoaa sellainen taho, joka osaa toteuttaa toimintaa yhdenvertaisesti ja eettisesti oikein sekä omaa tietyn ammatillisen otteen. Koronaepidemia tulee ajamaan ruoka-avun piiriin uusia ihmisiä ja perheitä, mutta siellä on edelleen myös heitä, jotka ovat jo pidemmän aikaa turvautuneet ruoka-apuun. Heistä ja heidän taustastaan voi olla hyvin stereotyyppisiäkin oletuksia. Tästä syystä on tärkeää, että ruoka-avun jakaminen on osaavissa ja yhdenvertaisesti apua antavissa käsissä. Avun ansaitsee jokainen.
Etsin tietoa ruoka-avun kanavista ja Ruoka-apu.fi -sivuston, joka Kirkkopalvelut ry:n ylläpitämä palvelu ruoka-apua etsiville ja sitä järjestäville. Taustalla on Osallistava yhteisö -hanke. Hankkeen filosofiana on se, että ruoka-apu on muutakin kuin se jono, joka meille tavan tallaajille näkyy tiettyyn aikaan päivästä. Ruoka-avun tarjoajan kautta löytyy matala kynnys saada apua muihinkin haasteisiin omassa elämäntilanteessa.
Tuumasta toimeen
Esitin huoleni oman puolueosastoni ihmisille ja yhteisessä tuumaustuokiossa halusimme herätellä ihmisiä tähän kasvavaan ongelmaan. Toki halusimme itsekin tuoda kortemme kekoon avustamalla paikallista ruoka-avun tarjoajaa. Päätimme haastaa ihmisiä mukaan ”avunaalto” -haasteella. Kampanjan tekeminen on ollut todella mieluisaa.
Warkauden Lehti 5.5. julkaisi mielipidekirjoitukseni teemasta.
—–
Ruoka on tarpeista ensimmäinen
Nälkäisten vatsat eivät suudelmista täyty, lauletaan tutussa laulussa. Yhdenvertaisesta ruoka-avusta ja sen riittävyydestä huolehtiminen on tärkeää tässä poikkeustilanteessa. On tärkeää, että siitä huolehtivat sellaiset toimijat (esim. järjestöt tai seurakunnat), joilla on osaamista kohdata ruokakassin ohessa myös yksilö ja auttaa eteenpäin vaikean elämäntilanteen selvittämiseksi.
On ennakoitavissa, että lomautukset ja työttömyys ovat lisääntymässä ja aiheuttavat äkillistä uutta avuntarvetta erityisesti lapsiperheissä ja nuorten osalta. Poikkeustila sulkee tärkeitä kontakteja lasten ja nuorten tilanteen esiin tulemiseksi. Matalan kynnyksen ruoka-apu on tärkeä väylä perheiden tilanteen selvittämiseen ja avun saantiin myös muissa ongelmissa.
Leppävirran Sosialidemokraatit ry on käynnistänyt Avun Aalto -haastekampanjan varojen saamiseksi ruoka-apua jakaville paikallisille toimijoille. Haastamme sinua ja yhteisöäsi etsimään oman paikkakuntasi ruoka-apua jakavan tahon ja lahjoittamaan varoja ruoka-apuun. Olemme itse valinneet ensimmäisen aallon kohteeksi Leppävirran seurakunnan diakoniatyön ja sen hätäaputilin.
Leipäjonot ovat olleet Hyvinvointi-Suomen akilleenkantapää. Ne ovat olleet muistutus siitä, että sosiaaliturvamme on riittämätöntä turvaamaan osan ihmisistä toimeentuloa edes perustarpeiden osalta. Riittävälle sosiaaliturvalle on vaikeaa saada kannatusta, koska yhteiskuntamme eri väestöryhmät ovat erkaantuneet vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien ihmisen tilanteesta.
Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila ja vaikutukset talouteen tekevät näkyväksi yhteiskuntamme jakolinjoja. Toivomme, että tämä kaventaa empatiakuilua eri väestöryhmien välillä, sillä onnettomuus voi kohdata meistä jokaista ja sysätä äkillisen avun tarpeeseen. Tässä hetkessä toivomme, että jokainen tarttuu Avun Aalto -haasteeseen ja osoittaa varoja paikkakuntansa ruoka-apua jakavalle toimijalle.
Anne Aholainen, puheenjohtaja
Leppävirran sosialidemokraatit ry
Anne Aholainen 
Vastaa