Muuttuuko muuttosuunta kaupungeista maaseudulle?

Meillä Leppävirralla on käynnistynyt hanke nimeltä ”Maaseudun uudet asumisratkaisut”. Resurssi on kaivattu erityisesti niillä kylillä, joilta kunta on päätynyt vetämään palvelunsa ja toimintansa pois.

”Odotan hankkeen tuloksia siitä, millaisia ”uusimaalaisia” se kunnan kohderyhmäksi tunnistaa. Mielenkiintoista on myös se, miten päättäjien keskuudessa reagoidaan Leppävirrasta kiinnostuneisiin kohderyhmiin ja heidän tarpeisiinsa. Mukautuuko kiinnostunut siihen, mitä kunnalla on tarjota, vai löytyykö intoa tuottaa kiinnostavia asuinalueita?”

Kun ensimmäistä kertaa kuulin hankkeesta ja erityisesti sen ensimmäisestä tavoitteesta selvittää, keitä voisivat olla maaseutuasumisesta kiinnostuneet uusimaalaiset, pieni kyynisyyden aalto hulvahti ylitse. Pidin hanketta naiivina siihen nähden, että viimeiset kaksi vuotta olen kertonut, miksi itse olen muuttanut Uudeltamaalta omalle kotikylälleni, eikä ilmapiiri ole ollut erityisen vastaanottava. Muistutin kuitenkin itseäni, että kehittäjänä en voi näin ajatella, vaan kaikelle on annettava mahdollisuus.

Ehkä itsekin taas innostuu ja se on parasta lääkitystä kyynisyyttä vastaan.

Seuraan alue- ja väestökehittämisen trendejä ja siellä erityisesti MDI:n julkaisemia tilastoja. Myös tilastokeskuksen väestöennusteet sekä väestökartat ovat olleet tiiviissä seurannassa. Näissä on pitkään näkynyt väestömuutto kaupunkeihin. Kaupunkien työssäkäyntialueet ovat venyneet raideliikennettä pitkin pienille paikkakunnille työmatkan pituuden ollessa 20-30 minuuttia. Tämän vääjäämättömältä tuntuneen trendin mukaisesti on Leppävirtakin tasapainotustyössään sopeuttanut esimerkiksi päiväkoti- ja koulupalvelurakennetta.

Korona-epidemiasta tuskin on kokonaisuutena mitään positiivista seurausta, mutta maaseutuasumisen ja erityisesti kapunkien läheisellä maaseudulla se on kenties vaikuttanut. Kuopioon nähden tällaista aluetta Leppävirralla ovat Paukarlahti, Oravikoski ja Kotalahti. Leppävirta on kuitenkin valinnut kirkonkyläkeskeisen strategian, mikä näkyy mm. Leppävirran mainosvideolla, jossa Leppävirralta on 55 km Kuopioon (itsehän käytän matkaan 33 km). Koska strategia on tämä, todellinen kehittämisen kärki Leppävirran osalta piilee asumisen monipaikkaisuuden ja työn paikkariipputtomuuden lisääntymisessä.

Miten tämä hyödynnettäisiin kunnan kehittämisessä?

Tässä on kirjoitukseni, joka julkaistiin Soisalo Seudussa 11.8.2020

Keitä ovat uusimaalaiset?

Muutin 13 vuotta sitten Leppävirralle. Lähdin Mikkelistä vuonna 1994 opiskelemaan Helsinkiin. Tänä vuonna olen ollut yhtä monta vuotta leppävirtalainen ja uusimaalainen.

Otsikon kysymys juontuu ”Maaseudun uudet asumisratkaisut (Masu)” -hankkeeseen ja sen ensimmäiseen tavoitteeseen. Sen mukaan luodaan tarkempi kohdemääritys ”uusimaalaisista”; keitä he ovat ja mitkä ovat maallemuuttoa edistävät ja ehkäisevät syyt.

Hanke on odotettu. Olen esittänyt, että Leppävirtaa tulisi tarkastella erilaisina asuinalueina, tunnistaa niiden vahvuudet ja vetovoimatekijät nykyisten asukkaiden näkökulmasta. Kyse on asiakassegmentoinnista, jonka avulla tulevat asukkaat ja asuinalueet voivat kohdata toisensa täsmällisemmän markkinoinnin myötä.

Odotan hankkeen tuloksia siitä, millaisia ”uusimaalaisia” se kunnan kohderyhmäksi tunnistaa. Mielenkiintoista on myös se, miten päättäjien keskuudessa reagoidaan Leppävirrasta kiinnostuneisiin kohderyhmiin ja heidän tarpeisiinsa. Mukautuuko kiinnostunut siihen, mitä kunnalla on tarjota, vai löytyykö intoa tuottaa kiinnostavia asuinalueita?

Asuminen ja asumisratkaisut harvoin ovat ainoa muuttoperuste. Muuttamiseen vaikuttaa se, millaiseksi oma arki näyttää muodostuvan paikkakunnalla ja tukeeko asuminen omia tarpeita ja arvoja. Tärkeitä ovat arjen palvelut, ympäristö, harrastukset ja liikenne. Tämä on mielenkiintoinen palapeli: kaikkea ei voi kaikkialla olla, mutta mikä on kunkin asuinalueen ydin.

Megatrendi on suunta, joka jo nyt vaikuttaa elämäämme ja sen johdosta myös tulevaisuuteen. ”Muuttoliikkeet kaupunkeihin” on yksi trendi, joka jo nyt vaikuttaa meihin päättäjiin voimakkaasti kuntatalouden tasapainotuksessa. ”Ilmaston lämpeneminen” ja muutokset ympäristölle vaikuttavat yksilöllisiin asumisen ja liikkumisen arvostuksiin.

Kevään covid -19 -pandemian vaikutusta on arvioitu maaseudun houkuttelevuuteen vastaiskuna kaupungistumiselle. Masu -hanke onkin tiedontuottajana avainasemassa: näkyykö yksilöllisissä arvostuksissa muutosta?

Mielenkiintoinen näkymä aukeaa erityisesti ennakoidusta asumisen monipaikkaisuuden lisääntymisestä. Lyhyellä tähtäimellä tämä vaatii etätyön mahdollistamista, liikenneyhteyksiin vaikuttamista ja kausittaisiin palvelutarpeisiin vastaamista ja tasaisempaa verotulojen jakoa asuinpaikkakuntien kesken. Tämä aukaisee mahdollisuuden kokeilla maaseudulla asumista, ja ehkä jossain elämänvaiheessa päätyä pysyvään ratkaisuun.

Entisenä uusimaalaisena voisin kertoa, että kun perheeni valitsi omaa kotiaan, asumisympäristö, kyläyhteisö sekä työmatkan ja peruspalvelujen yhdistyminen olivat ratkaisevia. Jos minulla olisi nyt pienet lapset, valinta voisi olla toinen. Uusi valinta on edessä 5-10 vuoden päästä.

Kokemukseni on kuitenkin vain yksi ja uusimaalaisia 1 695 179.

Kirjoittaja on Leppävirran kunnanvaltuutettu (sd.)

Kommentointi on suljettu.

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: