Kunnalta poistuvat kiinteistöt keskustelussa

Elokuun lopulla osallistuin yleisötilaisuuksiin, joissa keskusteltiin kunnalta pois siirtyvistä kiinteistöistä. Toinen oli pitkän historian omaavan Alapihan kartanon tulevaisuuteen liittyvä, ja toisessa keskusteltiin Paukarlahden kylästä ja sen kylätalon tarpeeseen liittyvästä huolesta.

Paukarlahdessa toivotaan, että talon mahdollisen ostajan kanssa voidaan tehdä yhteistyötä ja kehittää kylää hyvinvointia luovan yritystoiminnan paikkana. Tästä syystä tulen esittämään kunnanhallituksessa, että myyntiä ei valmistele yksin tekninen johtaja vaan Masu-hankkeen viestinnän ammattilainen.

Anne Aholainen 12.9.2020

Molemmissa keskustelutilaisuuksista jäi ajatuksia pureksittavaksi. Alapihan kartanosta kirjoitin myös mielipidekirjoituksen Soisalon Seutuun (julkaistu 18.8.). Ylihuomenna kunnanhallituksessa tehdään jatkopäätöksiä molempien tilojen suhteen: Alapihan kartanosta tehty tarjous esitetään hylättävän ja Paukarlahden koulurakennus esitetään myyntiin laitettavaksi.

Aluksi ideoinnille otollisen keskusteluilmapiirin luomisesta

Meillä Leppävirralla on omituinen tapa iskeä julkisessa keskustelussa kuntalaisilta ilmat pihalle taloussulkeisilla. Alapihan kartanolla tasapainottamisohjelma nousi sellaisen ohittamattoman sanan asemaan, että itse tulevaisuuteen tähtäävää keskustelua oli vaikeaa saada liikkeelle. Keskustelun tukahduttaminen ei elävään kuntakuvaan mielestäni kuulu. Tasapainottamisohjelma taas sisältää taloudellisia tavoitteita, joiden toteuttamistavoista vielä käydään keskustelua.

Kannan itse vastuuni tasapainottamisohjelmasta ja sen tiimoilta olen ollut henkilökohtaisesti vaikeiden valintojen edessä Paukarlahden koulun suhteen. Olemme vuoden 2020 taloudellista raamia kasattaessa tehneet päätöksen siitä, että kunta luopuu kiinteistöistä, joita se ei omille palveluilleen tarvitse.

Lopputuloksena olemme vain työntäneet rakennukset nettiin myyntiin, ilman sen kummempaa visiointia siitä, mitä me tai kuntalaiset haluaisimme kiinteistöille tapahtuvan. Päätös ei kuitenkaan tätä visiointia estä ja kiellä hyödyntämästä jatkon suunnittelussa. Tämä vaatii elävää ja rohkeaa keskusteluyhteyttä kunnan ja kuntalaisten välillä.

Alapihan kartanon tulevaisuuden näkymiä

Kirkonkylän asukasyhdistys oli kutsunut joukon kartanon kohtalosta kiinnostuneita ihmisiä. Itselleni tämän keskustelun avainasiat olivat seuraavat:

  • Miten vanhoja taloja myydään? Kokenut ja asiantunteva Kirsi Moisander totesi, että pelkillä seinillä ei yleensä ostajia saada vaan on tärkeää tuoda esiin myös sitä, mihin talo soveltuisi ja millaisessa ympäristössä se sijaitsee. Tämä ei tarkoita sitä, ettei kerrottaisi taloon ja sen kuntoon liittyviä faktoja. Alapihan kartanon kohdalla kuitenkin sopiva myyntikirjoitus voisi hyvin sisältää historiallisen miljöön kuvausta ja mihin rakennusta voitaisiin käyttää (etätyöpisteet, koulutustilat, majoitustila jne). Tärkeää olisi luoda näkymä siitä, mitä rakennukselta toivotaan.
  • Tarvitaan yksi innokas ja rohkea ihminen, joka ottaa ensimmäisen askeleen ja vetää muut mukaansa innostukseen. Keskustelun ja unelmoinnin päästyä liikkeelle tällainen henkilö löytyi, ja tämän myötä myös muita innokkaita, jotka perustivat Kartanonystävät ry:n. Tarkoitus on koota käyttömahdollisuudet ja kiinteistön korjaukseen liittyvät asiat suunnitelmaksi. Ajattelen, että itse päättäjänä mielelläni tuen tällaista toimintaa ja toivon, että voimme antaa aikaa uudelle yhdistykselle näyttää kansalaistoiminnan mahdollisuudet.
Paukarlahden koulu siirtyy myyntiin

Paukarlahden koulu oli alkukesästä muiden kiinteistöjen rinnalla menossa myyntiin. Teimme esityksen siitä, että ennen myyntiä on keskusteltava kylätalon ylläpidon mahdollisuuksista. Huomenna, kun tämä on jälleen edessä, odotan mielenkiinnolla sitä, onko kylän asioissa oltu yhteydessä kylätoimijoihin myös kunnan johdon puolelta.

Paukarlahdessa 26.8. oli Masu-projektin ja kunnan yhteinen keskustelutilaisuus. Tilaisuuden avainhavainnot olivat seuraavat:

  • Talon ylläpitokustannukset ovat 10 000 e/vuodessa ja kyläyhdistyksen toimijat katsoivat, että tällaisen rahamäärän saavuttaminen ja talon kyseenalaistettu kunto, tekevät talon ylläpidosta mahdotonta vapaaehtoistyönä. Kyläläisten joukosta ei sitä yhtä innokasta toimijaa löytynyt.
  • Harmillisesti ilta kääntyi katkeruuteen kunnan 20 vuoden ajan kohdistamasta kurjistamispolitiikasta. On epäreilua kunnan viranhaltijan puolelta todeta, että kyläläiset markkinoivat itse itseään ja valittaminen on huonoa markkinointia. On tosin yhtä epäreilua käyttäytyä vihamielisesti kunnan työntekijöitä kohtaan, joilla on ikävä sanansaattajan rooli. Päätökset on tehty kunnantalolla ja sieltä löytyvät ainoat vastuulliset.
  • Paukarlahden kylällä tarvitaan muutostuki: mistä voima kylän toimintaan ammennetaan, kun kylältä poistuu kaukalo, punttisali ja kokoontumistilat. Mansikka ry:n strategia aloitti lupaavan keskustelun yhteisistä kokoontumispaikoista m. rannasta tai luontokohteista. Toivon, että tällaisella ideoinnilla ja hankehaun tuella voisimme jatkaa tulevaisuudessa pidemmälle.

Tässä tilanteessa toivon, että koulun myynnissä huomioidaan Alapihan kartanolla kuultu hieno vinkki talojen myynnistä. Paukarlahdessa toivotaan, että talon ostajan kanssa voidaan tehdä yhteistyötä ja kehittää kylää mahdollisen yritystoiminnan paikkana. Tästä syystä tulen esittämään, että myyntiä ei valmistele tekninen johtaja vaan yhteistyötä tehdään Masu-hankkeen viestinnän ammattilaisen kanssa.

Tässä vielä Alapihan kartanoa koskeva mielipidekirjoitus (julkaistu 18.8.2020):

Alapihan kartanoon yhteisiä tulovirtoja

Kunnan myyntiin laittamista tiloista, erityisesti Alapihan kartanosta, on noussut keskustelua. Keskustelussa ollaan oikeilla jäljillä: on strateginen valinta tukea kansalaistoimintaa ja nähdä sen arvo kunnan toiminnan rinnalla.

Elävä yhdistystoiminta niin kulttuurin ja liikunnan osalta edistää kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Kolmas sektori voi ylpeydellä kysyä: mitä Leppävirran kirkonkylällä, tai sen kylillä olisi, jos meitä ei olisi.

Kolmannen sektorin toiminta lepää kolmen pilarin päällä: ihmiset, tilat ja raha. Näistä kaikista on voitava puhua elävän kansalaistoiminnan säilymiseksi osana Leppävirtaa ja sen tulevaisuutta.

Leppävirran kunnan osalta on todettava seuraavaa: Leppävirralla on tällä hetkellä tarjota ilmaiseksi tiloja kolmannelle sektorille kunnantalolta, kouluilta ja kirjastolta. Kunnan investoinnit osuvat itseoikeutetusti kirkonkylälle: uudessa koulussa on tiloja kulttuurin harrastustoimintaan ja yleisötilaisuuksiin ja liikunnalle on hyvät toimintamahdollisuudet. Oma toiveeni on myös, että uusi sote-keskus tarjoaisi ryhmätilaa sote-järjestöjen vertais- ja tukitoiminnalle.

Leppävirran avustukset yhdistyksille ja yhteisöille ovat kohtuullisella tasolla. Avustukset menevät pääasiassa monipuoliseen toimintaan ympäri Leppävirtaa sekä kylätalojen ylläpidon mahdollistamiseen. Kunnan toimintojen lakatessa kylillä, useat kyläyhdistyksistä ovat ottaneet vastuun tiloista. Kun lähes puolet kunnan väestöstä ja verotulojen kantajista asuu muualla kuin kirkonkylällä, on tämä merkittävää toimintaa kylien viihtyisyyden ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Tulot tulevat vuokrista, hankkeista sekä tapahtumista, joita kunta onneksi tukee. Hankkeet tuovat onnistuessaan elävyyttä yhdistystoimintaan ja kasvattaa mahdollisesti vapaaehtoistoimijoiden määrää. Lähtötilanteessa vaaditaan vain ne tarmokkaat vapaaehtoiset kehittäjät, joita osalla yhdistyksiä onneksi on.

Tässä yhteydessä on kysyttävä, onko Alapihan kartano niin tarpeellinen osa leppävirtalaista kansalaistoimintaa, että kunnan olisi se ylläpidettävä ilman niitä vaateita, mitä muualla Leppävirran osissa asukkailta vaaditaan? Mihin tarvitaan juuri kartanon tiloja? Onko mahdollista synnyttää tulovirtoja, joilla kartano ylläpidetään ja kenen toimesta? Tämä vaatii kunnollisen kartoituksen tarpeesta, tarvitsijoista ja realistisista käyttömahdollisuuksista.

Leppävirran kirkonkylällä on se etu, että tilayhteistyötä pystytään tekemään palvelujen myötä. Nuorisotoimi ja nuoret ansaitsevat paremmat tilat. On olemassa malleja, joissa kunta vuokraa yhdistystilasta osan omille palveluilleen ja kattaa näin ylläpidon kuluja. Loput kuluista tulevat eri lähteistä yhdistysten hankkeista sekä tiloissa toimivilta yrittäjiltä. Näen, että yhteistoiminta ja -vastuu on avain Alapihan kartanon asian edistämiseen.

Anne Aholainen, Leppävirran kunnanvaltuutettu (sd.)

Kommentointi on suljettu.

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: