Tulevaisuuslinjalle Itä-Suomessa

Tässä kirjoituksessa on muistoja kesältä, jolloin pääsin osallistumaan ensimmäiseen puoluekokoukseeni Tampereella.

”Itselleni merkityksellinen aluekehittämisen painopiste on osallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä eriarvoisuuden ehkäisy. Koronatilanteen taas kiihtyessä on löydettävä keinot siihen, että jokainen pidetään yhteiskunnassa mukana. Parhaiten se tapahtuu huomioimalla paikalliset vahvuudet ja panostamalla niihin.”

Anne Aholainen, Savon Ruusu liitteessä

Puoluekokous oli varsin poikkeuksellinen koronatilanteen johdosta. Tilanne oli tuolloin rauhallinen verrattuna vaikkapa tähän päivään.

Aluepoliittinen ohjelmatyö käyntiin uudestaan

Toimin edustajana valiokunnassa, joka käsitteli kunta- ja aluepolitiikkaa sekä maa- ja metsätaloutta. Saimme tehtäväksi viedä aluekehittäminen osaksi poliittista ohjelmaa. Tavoite oli saada käyntiin aluepoliittinen ohjelmatyö luomaan tulevaisuuslinjaa myös meille itäsuomalaisille.

On tärkeää huomioida alueelliset erityispiirteet ja luoda aluelähtöisiä tavoitteita koulutuksen, palvelujen, teollisuuden sekä työllisyyden edistämiseksi. Näin myös meidän on mahdollista päästä kestävän kehityksen sekä uudistuvan elinkeinoelämän tielle.

Itselleni merkityksellinen aluekehittämisen painopiste on osallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä eriarvoisuuden ehkäisy. Koronatilanteen taas kiihtyessä on löydettävä keinot siihen, että jokainen pidetään yhteiskunnassa mukana. Parhaiten se tapahtuu huomioimalla paikalliset vahvuudet ja panostamalla niihin.

Tärkeä aluepoliittinen tavoite on myös hyvät liikenneyhteydet. Puoluekokouksessa halusin edistää erityisesti kevyen liikenteen väylien rahoitusten saamista myös kaupunkiseutujen läheiselle maaseudulle. Näen, että tämä tiivistäisi kylärakenteita sekä monipuolistaisi liikkumisen mahdollisuuksia suurelle osalle väestöä.

Kannattavuus vetoavuksi ekologisesti kestävälle maataloudelle

Maataloudessa halusimme lähteä edistämään ekologisesti kestävää maataloutta parantamalla sen kannattavuutta. Avaimet kannattavuuteen ovat suomalaisen ruoan arvostuksen lisääminen sekä tuotannon omavaraisuuden tasosta huolehtiminen. Samalla on tärkeää, että maataloudessa toimivien ihmisten taloudellisesta turvasta, työssä jaksamisesta, alan vetovoimasta ja koulutuksesta pidetään huolta.

Puhdas ruoka on Suomen vientivaltti, joten viennin esteitä on poistettava ja vientiosaamista on kyettävä edistämään. Näimme, että EU:n tukijärjestelmän on jatkossa kohdeltava suomalaista maanviljelyä oikeudenmukaisemmin ja sallittava monimuotoisemmin suomalaisen maatalouden erityispiirteitä, esimerkiksi osa-aikaviljelyn ja pienemmät tilakoot.

Metsät ja metsäteollisuus tuovat alueellemme elinvoimaa. Toimme valiokunnassa esiin huolta metsistä ja metsäteollisuudesta toimeentulonsa saavista. Näimme, että alueemme metsien täyssuojelualueita ei tarvitsisi lisätä. Sen sijaan veimme eteenpäin sitä, että maisemallisesti tärkeillä alueilla toteutettaisiin käsittelyrajoitteita esimerkiksi niin, että hoitohakkuilla eri-ikäistetään metsää ja rajoitetaan uudistushakkuut pienialaisiksi.

Oma ilonaiheeni Demarinuorten aloite turkistarhauksen kieltämisestä. Puolsin tätä aloitetta, mutta valiokunnassa aloite kaatui tiukassa äänestyksessä. Aloite tuli uudestaan eteen yhteisessä käsittelyssä ja tällä kertaa voitti äänestyksen. Turkistarhaus on häviämässä oleva elinkeino. Jatkossa on tärkeää huolehtia tarhaajien uudelleen koulutuksesta sekä taloudellisesta turvasta siirtymisajan puitteissa.

Ensimmäisen puoluekokoukseni lopputuloksena on poliittinen ohjelma, joka antaa evätä työskentelyyn.

Savo-Karjalan joukoissa oli ilo toimia!

Kommentointi on suljettu.

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: