Savon Sanomat (28.12.2021) toi esiin Pohjois-Savon hyvinvointialueen taloustilanteen. Jo ensi metreillä hyvinvointialueella voi olla edessä valtion arviointimenettelyyn joutuminen. Aluevaltuutetut ovat heti tiukassa paikassa. Miten palvelut järjestetään ja mitä niukoilla resursseilla priorisoidaan maakunnassamme?
Eroon siiloista ja erillislinnakkeista
Pahin pelko on, että uusi hyvinvointialue jää kuoreksi, jonka sisällä vanhat siilotoimijat asettuvat optimoimaan osuuttaan yhteisestä kakusta. Kuntapäättäjille tuttu toimija on sairaanhoitopiiri, joka on tottunut hakemaan lisärahoituksensa kunnista ilman, että rahoitustarpeita on voitu kyseenalaistaa. Pohjois-Savossa kunnat ovat pitkään rahoittaneet väestön tarpeisiin nähden kallista erikoissairaanhoitoa.
Nyt tämä rahoituskanava katkeaa. Jos erikoissairaanhoidossa ei pystytä hakemaan kustannustehokkuutta omalta tontilta, raha on pois perustason sosiaali- ja terveyspalveluista ja pelastustoimesta ja sitä kautta lähipalveluista. Tämä ei tue toivottua soteuudistuksen tavoitteiden mukaista suuntaa.
Uusi suunta on yhdenvertaiset ja toimivat lähi- ja sähköiset palvelut
Meidän on pakko ottaa uusi vaihde palvelukokonaisuuksien rakentamiseen ja kokonaiskustannusten tarkasteluun niiden avulla. Entistä suurempi osa väestöstä erilaisine elämäntilanteineen tulee pystyä hoitamaan ja palvelemaan perustasolla. Fyysisten toimipisteiden rinnalle tarvitaan toimivat sähköiset palvelukanavat.
Hyvät lähipalvelut ja sote-palvelujen saatavuus sekä toimiva sosiaali- ja terveydenhuollon sekä erikoissairaanhoidon integraatio mahdollistavat sen, että kustannukset painottuvat palvelupolun alkupäähän. Nämä palvelut ovat kevyitä verrattuna raskaaseen sairaala- tai laitoshoitoon. Tämä on inhimillistä asiakkaille ja potilaille sekä taloudellisesti kestävää pitkällä tähtäimellä.
Jos tämä satsaus jää edelleen tekemättä, jatkamme päivystysrumbaa, ”tulipalojen” sammuttelua sekä vuodeosastokierrettä. Ihmisten vaikeita ongelmia ratkaistaan sitä mukaa, kun ne kohdalle sattuvat, ilman, että niihin kokonaisvaltaisesti paneudutaan. Omat kokemukseni päihde- ja mielenterveyspalvelujen sekä kehitysvammaisten henkilöiden palvelujen kehittämisestä osoittavat, että peruspalveluihin olisi uskallettava tehdä määrätietoinen satsaus.
On suotavaa, että yhteinen ajatus alueen asukkaiden tarpeista ja muutoksen suunnasta löytyy tulevan vuoden aikana. Hyvinvointialueen on turvattava toimivat perustason palvelut. Tämä on taloudellisestikin ainoa kestävä suunta.
Anne Aholainen 
Vastaa