On aika edetä tietä, joka takaa Suomen turvallisuuden

Jo seitsemättä viikkoa kestänyt Putinin hyökkäyssota Ukrainaan on vähentänyt toivoa siitä, että inhimillisyys ja järki ottaisivat voiton mielettömyydestä. Siviilejä säästämättömät pommitukset ovat kauhistuttaneet. Venäjän armeijan vetäytyessä ukrainalaisista kylistä jälki on kuin tuhohyönteisten jäljiltä. Venäjä on epäluotettava ja epävakaa maa, jonka kansalaiset joko uskovat kaiken propagandan, joka heille syötetään, tai pelotellaan hiljaiseksi.

Ainoa lohtu on se, että Venäjää on saatu perääntymään Kiovan ympäristöstä. Samalla on kalvaa tieto tiukkenevasta tilanteesta Itä- ja Etelä Ukrainassa. Apua, niin humanitaarista kuin sotilaallista, täytyy olla edelleen valmiita antamaan. Riippuvaisuutta Venäjästä, mm. energiaratkaisuilla, on vähennettävä niin nopeasti kuin mahdollista. Sotarikokset on saatettava tietoon ja tuomittavaksi. Olen tyytyväinen siihen, että Suomessa on ylläpidetty omaa uskottavaa puolustusta kaikki nämä vuodet.

Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa olen pitänyt selvänä sitä, että Suomen on tehtävä NATO-ratkaisunsa. Optioretoriikalta on pudonnut pohja pois. Olen todella tyytyväinen johdonmukaiseen tapaan, jolla presidentti Niinistö ja pääministeri Marin ovat toimineet. Liittoutumiseen liittyvä päätös on tehtävä monipuoliseen arviointiin pohjautuen, ei silkan pelon ajamana.

On myös tärkeää, että keskustelu on monipuolista ja erilaisia näkökulmia esiin tuovaa. Olemmehan vapaa maa. Itse olen NATOn kannalla ja mielestäni tarvitsemme jotain enemmän turvaksemme kuin Ruotsin kanssa tehtävän yhteistyön. Odotan huomisen selonteon tuovan lisätietoa kokonaisuudesta.

Monet ovat joutuneet arvioimaan suhdettaan Venäjään uudelleen. On heitä, jotka ovat pitäneet Venäjää ystävällisenä naapurimaana, jonka kanssa on tehty monipuolista yhteistyötä. On heitä, jotka ovat kasvaneet Neuvostovenäjän aikana ja tottuneet varomaan puheitaan. On Venäjältä Suomeen muuttaneita, jotka seuraavat venäläistä propagandaa ja toisaalta riippumatonta suomalaista journalismia.

Kaikkien on omat valintansa tehtävä ja kenties työstettävä menetettyä luottamusta Venäjään. Voin nämä pohdinnat ymmärtää, mutta en tule enää ikinä hyväksymään sinisilmäistä Venäjä-politiikkaa enkä venäläisen propagandan levittämistä Suomessa. Itsenäisen kansallisen keskustelun aika on nyt.